SILJA
”Siis oliks toi se Hartsan tuliainen Lontoosta?”
”Joo, eiks oo ihana? Niin brittiä.”
”No joo, onhan ne nyt briteistä, mut ei toi nyt oikein sun näköinen juttu oo. Mitä sä ees teet tolla?”
”Hei, vaikka mitä!”
Oona antaa hymy huulillaan kynän laulaa uuden muistikirjansa sivulla ja hetken päästä Jannakin tuhertaa sinne jotain. Sitten ne kihertää niille jutuilleen kuin vuosia nuoremmat, kunnes Oona lopulta sulkee kirjansa ja pistää sen laukkuunsa. Eikä mun ois tarvinnu lähempää sitä kantta nähdä tunnistaakseni mustavalkoisen kuvan neljä hahmoa.
Ei se haittaa mua. Rami saa ostaa tyttöystävälleen ihan mitä haluaa. Se ei kuulu mulle. Beatles ei ole enää mun ja Ramin juttu, joten miksi asia haittaisi mua? Ehkä Rami nyt kuuntelee levyjä ja analysoi biisejä Oonan kanssa, hyvä sille. Ei mulle ole viestejäkään Ramilta enää tullut, niinhän halusinkin, kun en vastannut sen viesteihin. Ja se on ilman muuta ollut oikea valinta. Kaikki on hyvin. Saatan tyynesti jatkaa elämääni eteenpäin.
”Silja, olisi vähän asiaa. Tuletko käymään?”
Musaope katkaisee mun matkanteon käytävällä. Kiltisti tottelen, seuraan sitä musanluokkaan ja istahdan luokassa alas takapulpettiin.
”Niin siis siitä Talentista”, ope aloittaa iloisesti laitettuaan oven kiinni. ”Olen yhtenä opettajana järjestämässä sitä ja sä olet jo ilmoittautunut siihen.”
Nyökkään kevyesti.
”Ja sä ajattelit runon lausua?” Sen ilme on jotenkin epäilevä.
”Niin mä mietin, mutta emmä kyllä enää oikein tiiä”, sanon epävarmasti. ”Siis mä tykkään kirjoittaa runoja ja ajattelin oman runon esittää, mut ei niistä mikään tunnu sopivan.” Olen myös tajunnut, miten naurettavaa olisi lausua runoa teini-ikäisille, jotka ei ymmärrä runoudesta mitään ja nauraisi mut vain alas lavalta. Tämän jätän sanomatta, vaikka se onkin viime päivinä painunut syvälle mun päähän.
”Sä et siis ole tulossa Talentiin?”
”Eiku kyllä mä haluisin tulla, en vaan tiiä, mitä tekisin”, vastaan, vaikka musta tuntuu ihan idiootilta sanoa niin. ’Joo, on mulla talentia, en vaan tiiä mitä.’
”Etkös sä soittanut pianoa?”
”Joo, mut en enää jotain vuoteen.”
”No mutta mieti esitystäsi, onhan tässä vielä aikaa”, ope sanoo kannustavasti. "Hienoa, että haluat olla mukana.”
”Joo, kyl mä haluun olla.”
”Kerrot sitten, mitä esität.”
”Joo”, lupaan ja lähden luokasta.
